Siilo ~ Hugh Howey

Siilo on hyytävä kuvaus tulevaisuuden maapallosta. Ilma on myrkyllistä hengittää, tappavan myrkyllistä, kaikki on muuttunut harmaaksi ja oranssiksi autiomaaksi, myös taivas. Ihmiset ovat muuttaneet maan alaisiin siiloihin, jossa he elävät koko elämänsä. Ainoastaan rikoksen tehneet pääsevät ulos, saavat puhdistuspassituksen, ja kuolevat ilman myrkkyihin siilon näköetäisyydelle. Puhdistajilla on avaruusasun tapainen puku päällä, mutta ilman myrkyt tappavat heidät silti.
Siiloissa ylläpidetään kovaa kuria, kaikilla on oma paikkansa ja ajatusten ilmaisu on kiellettyä puhdistustuomion uhalla. Mitään keskustelua ei saa käydä maanpäällisestä tilanteesta, mitään tietoa ei ole mistään muusta kuin siilojen asukkien työtehtävistä.
Siilot on jaettu työtehtävien mukaan kolmeen kerrokseen, jotka ovat yläkolmannes, keskikolmannes ja syvätaso. Koko siilossa on kerroksia yli 200, suorana kierreporrasspiraalina syvätasolle asti.

Varsinainen tarina alkaa, kun entinen sheriffi haluaa "mennä ulos", saa passituksen ja tietysti, kuolee. Hänelle halutaan seuraaja. Siilon pormestari, vanha Jahns, haluaa vastaväitteistä huolimatta syvätason parhaan mekaanikon uudeksi sheriffiksi. Uusi sheriffi, Juliette "Jules" joutuu heti keskelle suurta sotkua. Pormestari murhataan, sheriffin apulainen tekee itsemurhan ja siilo alkaa repeillä liitoksistaan.

Jules haluaa saada selvyyttä tilanteeseen, joka uhkaa karata hallinnasta ja puhjeta yleisenä rähinänä, ennen kuin koko siilon olemassaolo on vaarassa. Päättäväinen nainen yrittää saada selvää siilon historiasta, siitä mitä maan päällä on tapahtunut, siitä miten koko siilojärjestelmä on saanut alkunsa, mutta aika uhkaa loppua. Siilon sisäiset erimielisyydet, korruptio, salailu ja salaliitto tulevat kuitenkin Julietten pyrkimysten tielle kaikista suunnista, kunnes hän tajuaa joutuneensa nurkkaan, yksin ja erillään muista.

Siilo on klaustrofobinen ja hyytävä kuvaus siitä, miten ihmisten uteliaisuus ja kaaoksenhakuisuus uhkaavat mitä tahansa suljettua ympäristöä, kunnes koko järjestelmä horjuu. Siilon tapauksessa se ei ole hyvä asia, sillä sen koko olemassaolo ja elämä riippuu siitä, miten hyvin kuria pidetään, miten hyvin sen asukit pysyvät ruodussa.
Kirjassa yhdistyvät pelko, halu tietää ja paniikinomainen suljetun paikan kammo. Siilon ahdistavuus johtuu pääosin siitä, että ajatus elää koko elämänsä pienessä metallilieriössä maan alla on mahdoton ihmiselle, joka on tottunut raikkaaseen ilmaan, siniseen taivaaseen ja tilaan. Kuitenkin Siilon maalailema tulevaisuus on mahdollinen, ilma saastuu koko ajan enemmän ja ilmastonmuutos vaanii nurkan takana. Ehkä juuri siksi kirja tekee niin suuren vaikutuksen, se pistää vilkuilemaan olan yli, lukemaan koko kirjan kerralla ja olemaan onnellinen siitä, että ulos voi mennä sisäilman tuntuessa tunkkaiselta.