keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Paholainen pukeutuu Pradaan ~ Lauren Weisberger

Ajattelin lukea tähän väliin vähän kevyemmän kirjan. Olen lukenut pari kuukautta pelkkää scifiä, joten ymmärrätte ehkä syyn.

Paholainen pukeutuu Pradaan on ironian täyteinen ja hauska tarina siitä, kuinka vastavalmistunut toimittajaksi haaveileva Andrea päätyy muotilehteen, ei kirjailijaksi vaan päätoimittajan oikkujen toteuttajaksi. Työnimike on assistentti, vaikka välillä se muistuttaa hyvinkin paljon juoksupoikaa. Andrean työkaverit laskevat kaloreita, ovat kaikki upean näköisiä ja hyljeksivät Andreaa, jota muoti ei erityisemmin kiinnosta.
Vähitellen kuitenkin Andrea joutuu huomaamaan, että työpaikka lähtee ellei tyyli muutu. Niinpä hänkin alkaa muuttua samanlaiseksi hermoromahduksen partaalla olevaksi couture-ihmiseksi. Hänkin alkaa palvoa muotia ja sen oikkuja, vaikka ensin yrittikin pitää pintansa sitä vastaan.

Kirja on tulvillaan hassuja sattumia ja abaurdeja tilanteita. Suosittelen sitä kaikille vähänkään chick-litistä pitäville.

☆☆☆ 1/2

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kohtalo ~ Hugh Howey

Kohtalo on Siilon saagan kolmas ja viimeinen osa. Spoilerivaroitukset ovat siis yhä läsnä.

Kohtalossa yhdistyvät Siilon ja Siirroksen päähenkilöiden tarinat. Donald potee syyllisyyttä osastaan siilojen rakentamisessa ja muun maailman tuhoamisessa, sekä haluaa tehdä oman osansa jäljelle jääneiden siilojen pelastamisessa. Juliette on ylennyt siilon 18:sta johtajaksi, mutta hänen valta-asemansa alkaa horjua, kun hän haluaa rakentaa tunnelin siilojen 18 ja 17 välille.

Pieni kertaus: Siilossa Juliette karkotettiin ilman pätevää syytä, koska siilon 18 johtajat eivät halunneet hänen saavan selville siilon salaisuuksia. Juliette ei kuollut, koska hänelle oli salaa valmistettu parempilaatuinen puku, joka kesti ulkoilman myrkyt. Hän pääsi livahtamaan siiloon numero 17, jossa oli vain muutama ihminen jäljellä. Kirjan lopussa Juliette lähtee takaisin kotisiiloonsa ja lupaa avata maanalaisen tien siilojen välille.

Siirroksessa Donald työskentelee ensin hallitukselle, kunnes saa tehtäväkseen rakentaa mystisen ydinjätteen sijoituspaikan, joka paljastuu siiloksi. Erinäisten tapahtumien kautta hän päätyy ykkössiiloon, paikkaan, josta kaikkia muita siiloja johdetaan. Hänen vastuullaan on myös kapinoivien siilojen tuhoaminen. Lopulta Donald kapinoi itse johtoa ja sääntöjä vastaan ja alkaa itse johtaa siiloja lempeämmällä tavalla. Lopulta joku Donaldin kanssa samanmielinen vaihtaa hänen tietonsa siilo ykkosen todellisen johtajan kanssa, jolloin Donald johtaa kaikkia siiloja diktaattorin paikalla. Lopulta Donald herättää sisarensa Charlotten syväjäädytyksestä (aikaa kuluu kirjassa satoja vuosia), ja kaksikko päättää muuttaa koko siilojärjestelmää avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi.

Kohtalo on täynnä suuria juonipaljastuksia, joita yritän olla paljastamatta parhaani mukaan.

Juliette onnistuu tunnelissaan, vaikka suurin osa siilon 18 väestä vastustaakin hanketta. Samalla aikaa Charlotte lennättää sotilaslennokin siilojen alueen ulkopuolelle, ja huomaa jotakin todella merkittävää. Enempää hän ei ehdi saada selville, sillä Donaldin todellinen identiteetti on paljastunut. Tämän takana on se, että Donaldin epäonnistui tietämättään tappaa siilo ykkösen todellinen hallitsija, joka myöhemmin nappaa valtansa takaisin. Charlotten onnistuu kertoa radion välityksellä jotain siiloihin liittyviä salaisuuksia Juliettelle, kunnes kuolleista herätetty siilodiktaattori pääsee perille keskustelusta ja yrittää tuhota siilon 18 ja tapattaa Charlotten.

Mielestäni Kohtalo on siilojen paras osa. Ehkä siksi, että siinä lopultakin paljastuvat kaikki siilojen salaisuudet, joidan paljastumista olen odottanut Siilon luettuani. Juliette, joka on kohonnut melkeinpä kaikkien aikojen lempihahmokseni, paljastaa itsestään yhä uusia luonteenpiirteitä. Hän on ristiriitainen ja viallinen, kaukana täydellisestä sankarista, mutta se tekee hänestä oikean ihmisen kaltaisen. Hän on paljon enemmän kuin sanoja paperilla.
Koko kirja on kirjoitettu vähintäänkin yhtä hyvin kuin sarjan aikasemmat osat, ellei paremmin. Kohtalo on koukuttava, luin sen(kin) yhdeltä istumalta ja aina välillä mietin, miten meno voi enää muuttua yhtään jännemmäksi, kunnes taas uusia paljastuksia ilmeni.

Kerta kaikkiaan koko Siilon saaga on paras pitkään aikaan lukemani jännäri/scifiin pohjautuva kirja. Se on välistä aidosti pelottava ja jokaiselta sivulta löytyy ihan tarpeeksi jännityksen aihetta. Se ottaa kantaa ilmastonmuutokseen ja suljettuihin valtioihin, ylhäältä annettuihin totuuksiin ja niitä vastaan kapinointiin. Saman tarinan voi siirtää melkein mihin tahansa diktatuuriin, ilman että se oleennaisesti muuttuisi.

Oikeastaan on aika surettavaa, että siilon osia ei enää ole lisää. Saa nyt nähdä, tuleeko siilosta elokuvaa (huhuja on liikkeellä), ja milloin tämän leffaversion on tarkoitus ilmestyä.