Komisario Palmun erehdys ~ Mika Waltari

                                                   

Tämä klassikko oli ehdottomasti joulun pelastus. Sen parasta antia oli ehdottomasti sen ensimmäinen ruumis, Bruno, joka muutamalla sivullaan aiheutti melkoisen määrän naurua.

Koko juttu alkaa siitä, kun eräänä valjuna maanantaiaamuna Palmu lähetetään tutkiman tapausta, jossa hyvin vaikutusvaltaisen suvun musta lammas Bruno Rygsägg on hukkunut kylpyammeeseensa. Pian tietenkin selviää, että kyseessä on murha, kuten missä tahansa hyvässä dekkarissa kuuluukin olla. 

Lopulta juonesta tulee toissijainen, sillä kirjan henkilöt ovat niin eläviä ja erikoisia tapauksia, että he eivät välttämättä tarvitsisi juonta ympärilleen. Jokainen heistä on tietysti hivenen karikatyyrimainen, mutta niin on koko kirjakin. Se tekee siitä erityisen mielenkiintoisen ja välillä todella hauskan luettavan.

En voi sanoa muuta kuin sen, että Komisario Palmun erehdykseen ei ainakaan kyllästy. Se on välillä vimmaisen huvittava kaikessa ironisuudessaan, mikä tekee siitö suomalaisen kirjallisuuden parasta antia dekkareiden saralla.

Sattumuksia Brooklynissa ~ Paul Auster

Sattumuksia Brooklynissa kertoo tarinan siitä, kuinka Nathan Glass, vanha mies jonka avioliitto on karilla, elämä tylsää ja toipumassa syövästä, muuttaa Brooklyniin viettämään viimeisiä päiviään. Mies itse luulee että on jo kokenut kaiken koettavissa olevan ja että Brooklynista on mahdotonta löytää yhtään mitään elämisen arvoista tai mielekästä tekemistä. Hän alkaa lopulta kirjoittaa kirjaa kaikista mokailuista ja noloista tilanteista johon hän itse tai joku muu on joutunut, mikä vähitellen muuttaa hänen elämänsä tylsästä mielenkiintoiseksi.

Ensin hän tapaa sisarenpoikansa uudelleen, mutta tästä lupaavasta professorinalusta onkin tullut ylipainoinen taksikuski, joka on melkein yhtä kyllästynyt elämäänsä kuin Nathan itse. Lopulta nämä kaksi alkavat kertoa kaikkea elämänsä varrella tapahtunutta, ja keskustelut tuovat sisältöä sisarenpojan elämään. Hän jättää työnsä taksikuskina ja ryhtyy apulaiseksi epämääräiselle antikvariantinpitäjälle, jolla on taatusti jotain salattavaa menneisyytensä osalta.
Lopulta, monien käänteiden jälkeen, Nathan huomaa että on saanut uuden perheen menettämänsä keskinkertaisen avioliiton tilalle. Hän alkaa nauttia elämästään jälleen ja rakastuukin matkan varrella, ja on henkisenä tukena monelle muulle henkilölle jotka hekin saavat elämänsä jonkinlaiseen järjestykseen ehkä juuri Nathanin avulla.

Kirja on maagisen ihanaa luettavaa, sillä vaikka sen hahmoilla onkin välillä kurjat ajat, kurjuudella ei mässäillä ylenmääräisesti, vaan koko ajan aavistaa, että parempia käänteitä on luvassa. Paul Auster kirjoittaa välillä todella humoristisesti, välillä taas pistää pohtimaan elämän mielekkyyttä ylipäätään. Lopulta kirja kertoo ilahduttavan tarinan siitä, että mistä tahansa suosta voi nousta, ja että elämässä tapahtuu niin monia sattumia, että ennalta arvailu on välillä jotensakin turhaa. Sattumat heittelevät erityisesti Nathania ja hänen sisarenpoikaansa kohti parempaa elämää ja jonkinsorttista onnellisuutta, mikä oli oikein piristävää luettavaa vaihteeksi. Kaiken kaikkiaan kirja on loistava yritys palauttaa usko ihmisiin ja siihen, kuinka kaikki lopulta kääntyy parhain päin.

Uusi Maa ~ Margaret Atwood

Uusi Maa on hyytävä kuvaus tulevaisuuden Maasta, jossa on vain muutama ihminen jäljellä. Ihmisten lisäksi maata asuttavat osittain hullun tiedemiehen kehittämät crakelaiset, jotka ovat kyseisen tiedemiehen kehittämä uusi ihmisrotu. Crakelaiset eivät tunne pelkoa tai vihaa, ja he saavat kaiken tarvitsemansa energian syömällä kasveja. Kolmas ryhmä, verikuulaveteraanit, ovat brutaalin gladiaattori-tv-shown selviytyjiä, jotka pyrkivät tappamaan ja tuhoamaan kaiken tielleen tulevan elollisen.
Kirja kertoo nykyhetken tapahtumista, mutta suurin osa siitä on jäljelle jääneiden ihmisten kertomuksia omista elämänkokemuksistaan ennen "maailmanloppua". Pääosaan nousee Zeb, jonka menneisyys on vähintäänkin kirjava, sieltä löytyy kaikkea mahdollista sosiopaattisesta uskonlahko-isästä epämääräisiin teollisuusvakoiluhankkeisiin siivoojaksi naamioituneena. Nykyisyyden tarinoista suurin osa käsittelee varsin suuria teemoja. Miten jaksaa raahautua pävästä toiseen, kun mitään varmaa tulevaisuutta ei ole? Miten ratkaista kriittiset tilanteet melkein ihmisten aivoilla varustettujen sikojen ja ihmisten välillä? Miten pitää kiinni rakkaudesta, kun kaikki aika kuluu hengissä pysyttelemiseen?

Uudessa Maassa on pelottavia visioita tulevaisuudesta, esimerkiksi kuinka pitkälle tiede voi kehittyä jos ihmisten vastuu maailmasta ei kehity samaa tahtia. Siinä on myös naurukohtauksia aiheuttavia kappaleita, kuten se, miten Crakelaisille selitetään kirosanat, joita he vahingossa kuulevat ihmisiltä. Yksinkertaiset Crakelaiset eivät mitenkään kykene ymmärtämään, miten joku voi manata pahoja asioita kun jokin ärsyttää, joka sekin on heille vierasta. Parhaimmillaan kirja saa lukijan pohtimaan sitä, mikä ihmisissä on niin "inhimillistä", ja  mikä saa ihmiset luottamaan siihen, että maapallo näyttää samalta vielä huomennakin.Syvällistä sanomaa ei lue suoraan tekstissä, vaan se ikään kuin hyppää silmille rivien välistä. Siitä johtuen kirjaa saa sulatella muutaman päivän kirjan lopettamisen jälkeen, se herättelee ajatuksia oikein kunnolla.