Kolmatta osaa ei löytynyt kirjastoista eikä mistään, joten menin ja ostin sen. Going Under matkasi luokseni vajaassa kahdessa viikossa, ja se oli kyllä pitkä aika odottaa.
Neljäs osa Chasing the Dragon oli myös aivan syntisen hyvä, ja tällä hetkellä viides ja viimeinen osa on kesken. Se vaikuttaa sellaiselta juonenkäännepommilta, että varaan sitä varten ihan oman kirjoituksen, sillä tähän ei millään mahdu koko sarjan arviointi, juonenkäänteitä kun sattuu sen verran hurjaa vauhtia.
Oletan tästä arviosta tulevan melko pitkä, onhan tässä neljän kirjan verran painavaa asiaa.
Sarja kertoo Lila Black- nimisestä nuoresta naisesta, joka on muutettu Turvallisuusviraston toimesta puoliksi cyborgiksi erään onnettomuuden seurauksena. Hänestä povataan uutta superagenttia. Sarjan maailma on scifin ja fantasian yhdistelmä, sillä on olemassa Maan lisäksi Demonia (demonien valtakunta), Alfheim (haltioiden valtakunta), Zoomenon (mysteerinen paikka jossa ei ole oikein mitään), Otopia (keijujen valtakunta) sekä Thanatopia (kuolleiden valtakunta). Valtakuntien välissä on Tyhjyydeksi kutsuttu alue, jossa on esimerkiksi haamuja.
Maailmat sijaitsevat kaikki Maan läheisyydessä, ja niiden välillä liikutaan teleportaten portaalien kautta. Muut maailmat ovat löytyneet vuoden 2014 kvanttiräjähdyksen jälkeen, ja sen tähden Maassa on suuri tarve Lilan kaltaisille agenteille, jotka voisivat hoitaa maailmojenvälisiä asioita ja kriisejä. Väitetään, että maailmojen kudos purkautuu ja että maailmanloppu, tai maailmojenloppu tässä tapauksessa, on käsillä, ennemmin tai myöhemmin.
Sarjan ensimmäisessä osassa Zal, Maassa huippusuosittu haltiarokkari, kaapataan Alfeimiin. Lila lähetetään tietenkin pelastamaan häntä. Mukaan tulevat Lilan mahdollinen rakkaus Zaliin sekä hänen luottamuspulansa Virastoon.
Toisessa osassa Lila lähetetään Demoniaan tarkkailemaan ja keräämään tietoa tuosta mystisestä valtakunnasta. Demonien suurinta hupia ovat esimerkiksi kaksintaistelut, joihin Lila myös vedetään osalliseksi. Demonit ovat hyvin "live fast or die"- asenteisia, mikä aiheuttaa lukuisia vauhtia ja vaarallisia hetkiä sisältäviä tilanteita Lilalle. Zal taas onnistuu lukitsemaan itsensä Zoomenoniin, missä säteilyarvot tappavat kenet tahansa muutamassa päivässä. Lila ja Zal ovat muodostaneet jo kelpo suhteen keskenään tähän mennessä.
Lila myös ymmärtää, että Virastolla on kuin onkin koodit, joilla Lilan vapaan tahdon voi ohittaa ja joilla Lilan saisi tekoälynsä ansioista tekemään mitä tahansa. Tästä syntyy tietenkin lisää ongelmia.
Kolmannessa osassa Lila lähtee Otopiaan Zalin kanssa selvittämään sitä, miksi maailma tuntuu purkautuvan kuin heikosti valmistettu pitsi. Tässä osassa homma muuttuu huomattavasti synkemmäksi. Lilan koneosien alkuperä alkaa valottua, samoin kuin Zalin jotkin hieman omituiset taipumukset. Mukaan on liittynyt demoni nimeltä Teazle, joka lisää tietynlaista kolmiodraamaan aavistusta tarinaan.
Varoitus: kolmas osa sisältää kyyneleitä. Paljon. Välillä itkin ja sitten vain tuijotin ikkunasta miettien, mistä näitä juonenkäänteitä tippuu tällaista vauhtia ja niin hirveällä intensiteetillä.
Neljännen osan alku on jo osittain tietynlainen shokki. Ainakin itse jouduin lukemaan muutaman lauseen uudelleen, sillä en vain voinut uskoa tiettyjen asioiden olevan mahdollisia. Lila palaa Maahan Otopiasta, mutta Maa ei ole enää ihan samanlainen kuin ennen. Tapahtuu paljon hyvin outoja asioita, ja maailmanloppu alkaa olla käsillä. Elämä, kuolema ja kohtalo ovat läsnä Lilan antaessa kaikkensa rakastamiensa olentojen pelastamiseksi.
Sarja tähän asti on ollut hyvin viihdyttävää scifin, agenttiromaanin, fantasian ja chicklitin yhdistelmää. En ole itse lukenut koskaan aikaisemmin tämmöistä keitosta, mikä oli suorastaan hykerryttävä. Lilan hahmo on samaan aikaan varsin sarkastinen, seksikäs, sympaattinen ja hyvin antisankarin kaltainen.
Välillä, tai oikeastaan yleensä nyt kun asiaa enemmän ajattelen, taistelukohtaukset päihittävät supersankarileffat mennen tullen, Lilan näennäinen voittamattomuus mutta myös heikkoudet tekevät jokaisesta taistelusta erittäin mielenkiintoisen. Jotkin Lilan manööverit ovat suoraan Matrixista, Lila on kuin hyvin pitkälle kehittynyt versio Trinitysta, ja pidän siitä paljon. Lila on ehdoton suosikkihahmoni, sillä hän on vastustamaton. Täysin vastustamaton, sillä Lila on myös hyvin feministinen ja täynnä omaa vimmaista tahtoa.
Muut hahmot ovat myös hyvin rakennettuja, persoonallisia otuksia. En voi kauheasti sanoa heistä spoilaamatta salaisuuksia juonesta, mutta hekin ovat täyttä kultaa. Ai että..
Justina Robsonin taito kirjoittaa juonia, jotka katkovat lukijoilta niskoja poikki kepeästi, tuosta noin, on lähes ilmiömäinen. Hän on saavuttanut paikkansa yhtenä suosikkikirjailijoistani. Alkuasetelmakin on jo melko mieletön, mutta sitten asiat kehittyvät, juoni jatkaa kehitystään sille tasolle, jota ainakaan itse en kyennyt edes spekuloimaan, ja lukija jää raapimaan päätään hämmentyneenä. "Miten tämä on enää mahdollista, mutta tuossa lukee että näin kävi." Tämä oli ainakin minun yksi yleisimmistä ajatuksistani kirjaa lukiessa.
Kvanttipainovoiman vahvin puoli on siis ehdottomasti Lila sekä upeat kerrostuvat juonet, jotka ällistyttävät kerta toisensa jälkeen olematta epäuskottavia. Tietenkin scifin maailmassa suurempi joukko asioita on mahdollisia kuin tavallisessa fiktiossa.
Kirjoista näkee, että Justina Robson on kirjoittaessaan tehnyt sitä mitä rakastaa. Kirjoittamisen ilo hehkuu jokaisen juonenkäänteen läpi.
Vaikka sarja on pääosin scifiä, se myös käsittelee tietyllä tapaa elämää ja sitä, voiko tietyissä asioissa roikkua mukana ikuisesti. Ei voi, kuten käy selväksi. Tavallaan Lilan reagointi nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja tietynlaiseen altavastaajan osaan on psykologista arviota rivien välistä parhaimmillaan. Tämä ei todellakaan ole kevyttä scifiä, jossa henkilöt toimivat tietyllä tavalla siksi että ovat tietynlaisia. Käytännössä kuka tahansa voi kääntää koko juonen ylösalaisin millä hetkellä hyvänsä. Pidän siitä, kun juonta ei voi ennustaa. Nautin siitä, että itse en ole vielä löytänyt kirjasta mitään mistä en pitäisi.
Suosittelen kirjaa kaikille, joita on tähän asti kiinnostanut tämä kirjoittamani kuvaus.
Koska tämä sarja on melkoinen yllättäjä, tähdet eivät riitä. Viisi, mutta siksi että en viitsi alkaa pelleillä kuudella tai seitsemällä. Viisi, mutta ihan kevyesti yli.
★★★★★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti