Janne kuutio kertoo erään suomalaisen miehen tarinan 1900-luvun alussa. Kirja koostuu pienistä, novellimaisista kappaleista, jotka kertovat Jannen elämästä jonkin kohdan. Kirja ehtii käsitellä niin sisällissotaa, työläisten oloja kuin kieltolain- ja kyyditysten aikaa.
Jokaisen kappaleen jälkeen on Diktiniuksen omaa pohdintaa kyseisestä aiheesta, mutta ei kuitenkaan aiheesta poikkeavaa mietintää.
Janne Kuution nimi onkin puupiirros sanoin: ja sitä se juuri onkin. Kappaleet ovat rujoja, kirveellä veistettyjä, kertovat yhdestä hetkestä.
Janne on sivistymätön, viinaanmenevä suomalaismies. Häntä eivät kiinnosta syvälliset asiat, hän haluaa hyvää vain itselleen ja omaksi huvikseen. Kun hän lopulta kuolee pudotessaan laivan lastiruumaan, se ei ole kenellekään yllätys. Janne K sai arvoisensa, päättömän epäsäännöllisen lopun.
Kirja on piristävä kuvaus hieman epämiellyttävästä hahmosta. Päähenkilön ei ole tarkoituskaan olla kaunisteltu: kaljamaha, kirves sekä rikkonaiset hampaat ja synnyistä syvistä tyhjä pää kuuluvat tähän tiettyyn imagoon.
Ehkä pidin kirjasta siksi, että se oli niin kaunistelematon. Vaikka aiheet olivat välillä kammottavia, varsinkin Jannen suhtautuminen naisiin, ne kuitenkin toivat oman lisänsä Jannen tarinaan. Kirjailija ei itse pitänyt hahmostaan, ja se todella näkyy.
Vaikka J.K vaikuttaa pintaraapaisulta Suomen lähihistoriaan, se kertoo esimerkkiensä avulla tarinansa suoremmin ja rehellisemmin kuin mikään historiankirja koskaan pystyisi.
Siksi annan tähtiä 4/5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti