Kirja kertoo nykyhetken tapahtumista, mutta suurin osa siitä on jäljelle jääneiden ihmisten kertomuksia omista elämänkokemuksistaan ennen "maailmanloppua". Pääosaan nousee Zeb, jonka menneisyys on vähintäänkin kirjava, sieltä löytyy kaikkea mahdollista sosiopaattisesta uskonlahko-isästä epämääräisiin teollisuusvakoiluhankkeisiin siivoojaksi naamioituneena. Nykyisyyden tarinoista suurin osa käsittelee varsin suuria teemoja. Miten jaksaa raahautua pävästä toiseen, kun mitään varmaa tulevaisuutta ei ole? Miten ratkaista kriittiset tilanteet melkein ihmisten aivoilla varustettujen sikojen ja ihmisten välillä? Miten pitää kiinni rakkaudesta, kun kaikki aika kuluu hengissä pysyttelemiseen?
Uudessa Maassa on pelottavia visioita tulevaisuudesta, esimerkiksi kuinka pitkälle tiede voi kehittyä jos ihmisten vastuu maailmasta ei kehity samaa tahtia. Siinä on myös naurukohtauksia aiheuttavia kappaleita, kuten se, miten Crakelaisille selitetään kirosanat, joita he vahingossa kuulevat ihmisiltä. Yksinkertaiset Crakelaiset eivät mitenkään kykene ymmärtämään, miten joku voi manata pahoja asioita kun jokin ärsyttää, joka sekin on heille vierasta. Parhaimmillaan kirja saa lukijan pohtimaan sitä, mikä ihmisissä on niin "inhimillistä", ja mikä saa ihmiset luottamaan siihen, että maapallo näyttää samalta vielä huomennakin.Syvällistä sanomaa ei lue suoraan tekstissä, vaan se ikään kuin hyppää silmille rivien välistä. Siitä johtuen kirjaa saa sulatella muutaman päivän kirjan lopettamisen jälkeen, se herättelee ajatuksia oikein kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti