Tämä klassikko oli ehdottomasti joulun pelastus. Sen parasta antia oli ehdottomasti sen ensimmäinen ruumis, Bruno, joka muutamalla sivullaan aiheutti melkoisen määrän naurua.
Koko juttu alkaa siitä, kun eräänä valjuna maanantaiaamuna Palmu lähetetään tutkiman tapausta, jossa hyvin vaikutusvaltaisen suvun musta lammas Bruno Rygsägg on hukkunut kylpyammeeseensa. Pian tietenkin selviää, että kyseessä on murha, kuten missä tahansa hyvässä dekkarissa kuuluukin olla.
Lopulta juonesta tulee toissijainen, sillä kirjan henkilöt ovat niin eläviä ja erikoisia tapauksia, että he eivät välttämättä tarvitsisi juonta ympärilleen. Jokainen heistä on tietysti hivenen karikatyyrimainen, mutta niin on koko kirjakin. Se tekee siitä erityisen mielenkiintoisen ja välillä todella hauskan luettavan.
En voi sanoa muuta kuin sen, että Komisario Palmun erehdykseen ei ainakaan kyllästy. Se on välillä vimmaisen huvittava kaikessa ironisuudessaan, mikä tekee siitö suomalaisen kirjallisuuden parasta antia dekkareiden saralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti