Yksin Marsissa ~ Andy Weir

Yksin Marsissa on saanut paljon mainetta ja kunniaa joka puolella maailmaa. Kun sen lukee, tietää varmasti, miksi näin on. Se on yhtä aikaa hauska ja koukuttava, sekä tarpeeksi jännittävä pitääkseen lukijansa hereillä aamuyön tunteihin asti.

Mark Watney -niminen astronautti jää yksin Marsiin, kun hänen luullaan kuolleen evakuoinnin aikana. Muu miehistö lähtee kohti Maata Markia surren, tietämättä että hän onkin elossa.

Mark ei kuitenkaan alistu kohtaloonsa, vaan yrittää selvitä kaikista vastaantulevista esteistä. Hän ryhtyy kasvattamaan perunoita saadakseen ruokaa, korjailemaan laitteita pysyäkseen elossa ja räjäyttelemään juttuja saadakseen vettä omatekoiseen perunapellonkyhäelmäänsä. Samalla hän turvautuu hirtehishuumoriin, jotta välttäisi sekoamisen ja luovuttamisen. Huumori on hänen keinonsa pysyä hengissä muun teknisen osaamisen kanssa. Hän on kirjaimellisesti ensimmäinen ihminen yksin kokonaisella planeetalla, ja välillä suurin uhka onkin tuo yksinäisyys eikä esimerkiksi mikään laitevika.

Kirja ei ole kirjoitettu niin ahdistavasti kuin mitä tuosta kuvauksesta voisi päätellä. Itse asiassa Mark Watneyn lokimerkinnät (joista suurin osa kirjasta koostuu) on aika hauskaa luettavaa. Ironiaa, sarkasmia, mustaa huumoria: voiko enempää kaivata kirjalta, joka on jo muutenkin hyvä? Lopulta lukija on niin kiintynyt Watneyyn, että kirjaa tulee luettua silmät ristissä ja välillä sydän kurkussa.

Itse asiassa tykästyin kirjaan niin paljon, että lampsin lähimpään kirjakauppaan ja jotenkin se nyt sattui tarttumaan mukaani. Kaikki vähänkin tämäntyyppisistä kirjoista pitävät: menkää ja lukekaa Yksin Marsissa, se on juuri niin hyvä kuin voi odottaakin tämän ja miljoonan muun blogin perusteella. Jos kirja ei houkuttele, leffakin on melkein yhtä hyvä kuin itse kirja.